Punaisen sydämen torppa

Pikkusisko kutsuttiin New Yorkiin ensi kesänä. Hän on tietysti innoissaan ja niin on koko perhe hänen puolestaan. Syntymäpäivälahjaksi hänelle kerättiin matkakassaa ja minä päätiin suunnitella jotakin koristetta matkalaiselle itselleen. Eihän sitä nyt sovi ilman asusteita maailmalle lähteä. Sisko piti korviksista kovasti ja ryhtyi virittäytymään New York tunnelmaan saman tien. Osa matkan hauskuudessa on sen suunnittelussa ja siihen liittyvässä unelmoinnissa. Ainakin unelmointiin tekemäni varusteet ovat onnen omiaan.

My Little sister is planning to travel to New York in the summer. The tickets were her 17th birthday present. I decided to design something pink and pretty for her trip. She was impressed and she wanted to use them right away. Well part of the plan was that she could get in the New York mood beforehand and I suppose she did.

Isäni on lähdössä Haitiin osana jälleenrakennusprojektiryhmää ja voi viedä mukanaan leluja lapsille. Kerään siis seuraavan kahden viikon ajan virkattuja ja neulottuja pehmoleluja Haitiin lähetettäväksi. Näitä leluja koskevat samat periaatteet kuin Apupupuja. Niissä ei saa olla helposti irtoavia osia ja ne pitää voida vesipestä. Muodolla ja koolla ei ole väliä. Jos olet kiinnostunut tekemään ja lähettämään pehmoleluja Haitiin, ota yhteyttä sähköpostitse lapirouette (at) gmail.com. Lelujen tulee olla perillä Espoossa viimeistään keskiviikkona 31.3.2010.

I’m collecting knitted and crocheted toys for children in Haiti. Unfortunately it’s not possible to do it  internationally.

Minulle käsityöt ovat erityisesti hyvänmielen ja kauniiden asioiden kouriintuntuvaa konkretisoimista. Puikkojen läpi tanssiva lanka punoo kultaiset ajatukset pysyväksi nauhaksi, joka ottaa tarkoin harkitun, jopa pitkään haudutetun muodon. Yleensä tällä Neulojalla on etukäteen tarkka visio kuinka käsissä syntyvä kappale ilmentää ja somistaa kantajaansa. Toisinaan on todella vaikeaa olla ottamatta puikkoja esiin keskellä yötä hyvän idean alulle saamiseksi.

Näinä massatuotannon kulta-aikoina on mahtavaa tehdä yksilöllistä ja ainutlaatuista. Eräänä päivänä havahduin toiveentoteuttaja-ajatukseen. Sitähän käsityöläiset ovat. Heille ei ole mikään ongelma ottaa huomioon yksilöllisiä eroja. On vain neulomiskysymys neuloa pitkäkätiselle pidemmät hihat tai paksupohkeiselle laajemmat sukansuut. Tämä on erilaisuuden ilotulitusta. Ihmiset eivät ole väärän muotoisia tai kokoisia, vaan vaatteet ovat.

Mitä syntyisikään, jos jakaisimme käistyöläisyyttä toiveentoteuttamis mielessä?  Tahdon tietää mihin Hyvä neulehaltija pystyy ja mitä sen toiminta saa aikaan. Piirsin tämän ajatuksen tueksi kuvan, jonka myötä aloitan kutkuttavan leikin Hyvänä neulehaltijana. Voiko neulomalla ratkaista ongelmia? Onko sinulla ratkaisua kaipaava pulma? Hyvän Neulehaltijan ei ole tarkoitus ratkaista neulomispulmia, vaan neuleiden käyttöön liittyviä pulmia. Katsotaan kuinka monta pulmaa Neulehaltija pystyy ratkaisemaan vuodessa? Naistenpäivänä 2011 suoritetaan laskenta.

I knit because I want to make good intentions and beautiful thoughts visible. I tend to get really exited with the custom made ideas. Sometimes it’s hard to wait the morning to get started. One day I realized that actually I’m a fairy godmother with my needles and yarn. For me it’s not a problem to knit longer sleeves or deeper pockets. Our differences aren’t wrong only the mass produced soulless clothes that doesn’t fit are wrong.

What would happen if crafters would share their talent in this sense? We have the possibility to make dreams come true. I want to know how it would really work? How much good it is possible to spread this way? So I drew a picture and I start this exiting game? What kind of problems do you think it’s possible to solve this way? Do you have a problem to solve? The intention isn’t to solve knitting problems, but using problems of different kind of knits? Let’s see what kind of problems the knitting fairy is able to solve and how many in a year. The result will be counted on the international women’s day 2011.

Varpaat palelevat, vaikka lämpötila on plussan puolella. Hän tahtoo villasukat, jos ne todella lämmittävät. Lämmittäväthän ne. Värillä ei ole väliä, kunhan ne ovat lämpimät. Tätä samaa tuttua kaavaa toistan kerta toisensa jälkeen ja tuloksena on pienen mittakaavan maailmanpelastajat. On suuri ero joutuuko kärsimään palelevista jaloista vai ei. Minulle villasukan neulominen on kuin taikakaava. Nämä Novitan Polkasta neulotut perussukat tutustuttivat käyttäjänsä villasukkien saloihin. Syntynyt ilo on kaikessa arkisuudessaan ollut niin merkityksellistä, että alan itsekin uskoa tähän yksinkertaiseen taikakaavaan. Uusi käyttäjä on tästä lähes ikiaikaisesta viisaudesta niin innoissaan, että tahtoo jaka sitä edelleen perheessään. Tänä keväänä pääsen siis neulomaan vielä toisetkin taikavillasukat.

In our culture the magic of wool hasn’t been forgotten. This old wisdom lives strong, but we have newcomers whose own climate is more like cotton, silk or bamboo like. I promised that the feet will be warm with the solid old woolen socks and the socks were ordered if they really keep feet warm. There is no doubt that the ancient magic formula of woolen socks wouldn’t work. Obviously, I trusted on this simple but still so strong trick and started knitting like the generations have done before me.

Once again it worked like magic. The new user is so happy. He wants to spread this wisdom and there will be another pair of woolen socks in his family later this spring.