Pikkusisko kutsuttiin New Yorkiin ensi kesänä. Hän on tietysti innoissaan ja niin on koko perhe hänen puolestaan. Syntymäpäivälahjaksi hänelle kerättiin matkakassaa ja minä päätiin suunnitella jotakin koristetta matkalaiselle itselleen. Eihän sitä nyt sovi ilman asusteita maailmalle lähteä. Sisko piti korviksista kovasti ja ryhtyi virittäytymään New York tunnelmaan saman tien. Osa matkan hauskuudessa on sen suunnittelussa ja siihen liittyvässä unelmoinnissa. Ainakin unelmointiin tekemäni varusteet ovat onnen omiaan.

My Little sister is planning to travel to New York in the summer. The tickets were her 17th birthday present. I decided to design something pink and pretty for her trip. She was impressed and she wanted to use them right away. Well part of the plan was that she could get in the New York mood beforehand and I suppose she did.

Isäni on lähdössä Haitiin osana jälleenrakennusprojektiryhmää ja voi viedä mukanaan leluja lapsille. Kerään siis seuraavan kahden viikon ajan virkattuja ja neulottuja pehmoleluja Haitiin lähetettäväksi. Näitä leluja koskevat samat periaatteet kuin Apupupuja. Niissä ei saa olla helposti irtoavia osia ja ne pitää voida vesipestä. Muodolla ja koolla ei ole väliä. Jos olet kiinnostunut tekemään ja lähettämään pehmoleluja Haitiin, ota yhteyttä sähköpostitse lapirouette (at) gmail.com. Lelujen tulee olla perillä Espoossa viimeistään keskiviikkona 31.3.2010.

I’m collecting knitted and crocheted toys for children in Haiti. Unfortunately it’s not possible to do it  internationally.

Minulle käsityöt ovat erityisesti hyvänmielen ja kauniiden asioiden kouriintuntuvaa konkretisoimista. Puikkojen läpi tanssiva lanka punoo kultaiset ajatukset pysyväksi nauhaksi, joka ottaa tarkoin harkitun, jopa pitkään haudutetun muodon. Yleensä tällä Neulojalla on etukäteen tarkka visio kuinka käsissä syntyvä kappale ilmentää ja somistaa kantajaansa. Toisinaan on todella vaikeaa olla ottamatta puikkoja esiin keskellä yötä hyvän idean alulle saamiseksi.

Näinä massatuotannon kulta-aikoina on mahtavaa tehdä yksilöllistä ja ainutlaatuista. Eräänä päivänä havahduin toiveentoteuttaja-ajatukseen. Sitähän käsityöläiset ovat. Heille ei ole mikään ongelma ottaa huomioon yksilöllisiä eroja. On vain neulomiskysymys neuloa pitkäkätiselle pidemmät hihat tai paksupohkeiselle laajemmat sukansuut. Tämä on erilaisuuden ilotulitusta. Ihmiset eivät ole väärän muotoisia tai kokoisia, vaan vaatteet ovat.

Mitä syntyisikään, jos jakaisimme käistyöläisyyttä toiveentoteuttamis mielessä?  Tahdon tietää mihin Hyvä neulehaltija pystyy ja mitä sen toiminta saa aikaan. Piirsin tämän ajatuksen tueksi kuvan, jonka myötä aloitan kutkuttavan leikin Hyvänä neulehaltijana. Voiko neulomalla ratkaista ongelmia? Onko sinulla ratkaisua kaipaava pulma? Hyvän Neulehaltijan ei ole tarkoitus ratkaista neulomispulmia, vaan neuleiden käyttöön liittyviä pulmia. Katsotaan kuinka monta pulmaa Neulehaltija pystyy ratkaisemaan vuodessa? Naistenpäivänä 2011 suoritetaan laskenta.

I knit because I want to make good intentions and beautiful thoughts visible. I tend to get really exited with the custom made ideas. Sometimes it’s hard to wait the morning to get started. One day I realized that actually I’m a fairy godmother with my needles and yarn. For me it’s not a problem to knit longer sleeves or deeper pockets. Our differences aren’t wrong only the mass produced soulless clothes that doesn’t fit are wrong.

What would happen if crafters would share their talent in this sense? We have the possibility to make dreams come true. I want to know how it would really work? How much good it is possible to spread this way? So I drew a picture and I start this exiting game? What kind of problems do you think it’s possible to solve this way? Do you have a problem to solve? The intention isn’t to solve knitting problems, but using problems of different kind of knits? Let’s see what kind of problems the knitting fairy is able to solve and how many in a year. The result will be counted on the international women’s day 2011.

]]> http://typyp.ajatukseni.net/2010/03/07/hyva-neulehaltija-knitting-fairy/feed/ http://typyp.ajatukseni.net/2010/03/01/taikakaava-its-like-magic/ http://typyp.ajatukseni.net/2010/03/01/taikakaava-its-like-magic/#comments Mon, 01 Mar 2010 18:02:10 +0000 Typy http://typyp.ajatukseni.net/?p=786

Varpaat palelevat, vaikka lämpötila on plussan puolella. Hän tahtoo villasukat, jos ne todella lämmittävät. Lämmittäväthän ne. Värillä ei ole väliä, kunhan ne ovat lämpimät. Tätä samaa tuttua kaavaa toistan kerta toisensa jälkeen ja tuloksena on pienen mittakaavan maailmanpelastajat. On suuri ero joutuuko kärsimään palelevista jaloista vai ei. Minulle villasukan neulominen on kuin taikakaava. Nämä Novitan Polkasta neulotut perussukat tutustuttivat käyttäjänsä villasukkien saloihin. Syntynyt ilo on kaikessa arkisuudessaan ollut niin merkityksellistä, että alan itsekin uskoa tähän yksinkertaiseen taikakaavaan. Uusi käyttäjä on tästä lähes ikiaikaisesta viisaudesta niin innoissaan, että tahtoo jaka sitä edelleen perheessään. Tänä keväänä pääsen siis neulomaan vielä toisetkin taikavillasukat.

In our culture the magic of wool hasn’t been forgotten. This old wisdom lives strong, but we have newcomers whose own climate is more like cotton, silk or bamboo like. I promised that the feet will be warm with the solid old woolen socks and the socks were ordered if they really keep feet warm. There is no doubt that the ancient magic formula of woolen socks wouldn’t work. Obviously, I trusted on this simple but still so strong trick and started knitting like the generations have done before me.

Once again it worked like magic. The new user is so happy. He wants to spread this wisdom and there will be another pair of woolen socks in his family later this spring.

Tarkempia kuvia korteista löytyy Galleriasta 2010.

Olen iloinen, että meillä juhlitaan 14.2. ystävyyttä siinä missä rakastavaisia. Toisaalta kortti ei ole paljon verrattuna ystävyyteen ja toisaalta se on konkretisoitunut ajatus. Käsintehty kortti on valmistettu saajaa ajatellen. Ystävä on siis saanut hetken jakamtonta huomioita. Kortin perille saattaminen on vaatinut todellista toimintaa, ei vain nappien painelua. Vanhat lehdet ja muutaman vuoden vanha seinäkalenteri ajoivat minut ystävänpäiväkortti-istuntoon. Siinä sujahti yksi suloinen lauantaipäivä, kaikkien niiden onnellisten ystävyysajatusten kanssa ja viime silaus löytyi Uppo-Nallen lorusta. Oma ystävänpäiväni sinetöityi siskon synttäribrunssilla. Päivä alkoi kuohuviinillä, jatkui Mielitietyn kanssa sampanjalla ja sinetöitiin Margaritalla.

In Finland we celebrate friends and friend ships as well as lovers on Valentine’s day. I got all inspired of thinking my friends and family. Old magazines and wall calendar just had to get transformed into Valentine’s day card’s. It was very precious Saturday afternoon. All those lovely thoughts of my friends and for the cherry on the top I used a Finnish nursery rhyme like poem by Elina Karjalainen. My Valentine’s day was perfect with my Little Sisters birthday brunch, so the day started with sparkling vine, continued with Champagne dinner and ended with home made Margarita.

Tilda se vaan viehättää. Pienet sydämet kankaita myöten ovat sieltä. Muu onkin neulojan omaa sooloilua. Kovan ja pehmeän liitot puhuttelevat edelleen. Aikaisemmin puu on ollut pehmeänä, nyt sillä on kovan rooli vanutäytteisen sydämen kaverina. Toiseen riipukseen lisäsin painoksi lasisen kyyneleen. Keveiden materiaalien haaste on saada ne laskeutumaan kauniisti.

I’m still tempted with Tilda. Now the fabric and the little hearts are borrowed from there, the rest is my own solo. The Unions of soft and hard keeps interesting me. This time wood is the hard element and softness comes with stuffed hearts. The Challenge is to get enough weight in these pedant. The Glass tear is one option.

Pikkuasusteet syntyvät niin helposti, ettei vauvauutisten tuomaa neulekutsua voi vastustaa. Ainoa esitettävä kysymys onkin; tehdäkö tossut vai myssy? Tällä kertaa päädyin riemastuttavaan lanka koktailiin, koska sopivaa vauvalankaa talvivauvalle ei Neulojan lankakätköistä löytynyt. Tarjolla ollet villat olisivat olleet liian karheita ja bambu-puuvillalangat liian vilpoisia. Äidin, lähes ehtymättömiltä tuntuvat Perun tuliaiset tarjosivat jälleen ratkaisun. Sekoitin Novitan Bambu lankaa ja alpakka mohairia keskenään. Lopputulos on riemastuttava pehmeä ja hauskasti meleerattu, kun bambulanka on puhdas valkoinen ja alpakka luonnon valkoinen. Myssystä tuli mieleen Maijan karitsa.

Myssy on tehty SK 02/06, malli 14 ohjeella. Neuleessa on 31 silmukkaa ja siitä tuli turhan sopiva. Se istuu täydellisesti hetken, mutta on varmaankin kuukaudessa jo liian pieni.

Rakastan korttien tekemistä. On ihanaa etsiskellä sopiviä yhdistelmiä ja ihastella kiiltokuvia. Harvemmin työ edistyy kovinkaan nopeasti, mutta se ei ole oleellista, eihän?

Small accessories get finished so easily. I cannot resist the knitting temptation when I hear baby news. The only question is; is it booties or hat? This time I ended up mixing a delightful yarn cocktail. This time the on going, awfully snowy winter was my inspiration. Cotton or bamboo would have bee too cold for the little newcomer. On the other hand, wool would have been too itchy and raw. The tender and soft mohair alpaca from Peru was alone too thin. So the perfect solution was found in the union of bamboo cotton and mohair alpaca yarn. The color cot exciting twist too because the bamboo yarn is pure white and the alpaca is nature white. This little tote made me think the Mary’s Little Lamb. The Tote is made with Sic Sac pattern (31 stitches). Next time I’ll make little bit bigger. This was very good right now, but probably too tight in a month.

I just love card making. My card making is really time consuming. I just get over whelmed with all the beautiful materials and possible combinations. Time isn’t issue or is it?

Isokäsi- huopakäsineet

Suunnittelija: Typy

Koko: nainen-mies

Tarvikkeet: Novita Huopanen 150 g.

Puikot: nro 8

Muutama hakaneula peukaloa varten.

Vasen käsine:Luo 40-44 s. Jaa silmukat neljälle puikolle 10-11 s. kullekin. Neulo alkuun 1 krs. nurin. Jatka sileänä neuleena. Kun työn korkeus on 9-10 cm, aloita peukalokiila. Peukalokiila (vasen lapanen), neulo viimeksi 1. puikon s:t. Neulo sitten 2. puikon s:illa oikein kunnes puikon lopussa on 4 s, tee lisäys (= neulo kahden silmukan välinen lankalenkki kiertäen oikein), neulo 2 s oikein, tee lisäys ja neulo 2 s oikein. Jatka sileää  neuletta. Toista kiilan lisäykset joka 3. krs vielä 5-6 kertaa. Kun lisäykset on tehty, neulo 1 krs ja seuraavaa kerrosta kiilan alkuun. Siirrä kiilan 14-16 silmukkaa kahdelle hakaneulalle odottamaan. Luo kiilan kohdalle 2 uutta silmukkaa. Jatka sileää neuletta. Kun työn korkeus on 20-22 cm peukalosta mitattuna, aloita nauhakavennukset. Neulo 1. sekä 3. puikon alussa 1 s oikein ja tee ylivetokavennus (=nosta 1 neulomatta, neulo 1 s oikein ja vedä nostettu s neulotun yli) ja neulo 2. ja 4. puikon lopussa 2 s oikein yhteen sekä 1 oikein. Kavennusten väliin tulee aina kaksi silmukkaa. Tee kavennukset joka kerroksella, kunnes jäljellä on 8 s. katkaise lanka ja pujota se loppujen silmukoiden läpi. Päättele hyvin.

Oikea käsine: Neulo vasemman peilikuvaksi. Peukalokiila tehdään 2 s:n päähän 3. puikon alusta.

Peukalo: Ota hakaneuloilla odottavat s:t työhön. Poimi niiden lisäksi peukalon juuresta 4 s. Jaa 18-20 s kolmelle puikolle. Neulo 1 krs sileää, neulo peukalon juuressa 2 oikein yhteen, neulo 2 s, 2 oikein yhteen. Neulo sileää kunnes peukalon korkeus on 11-13 cm. Katkaise lanka, vedä lanka silmukoiden läpi, kiristä ja päättele hyvin.

Viimeistely: Päättele langat. Harsi muovipussit käsineiden sisälle. Tämä tehdään erityisesti peukalon umpeen huopumisen välttämiseksi. On siis hyvä tarkistaa, että muovipussi on tukevasti kiinni aivan kärjessä asti.

Huovutus: Neule huopuu n. 40 %. Löysempi käsiala huopuu enemmän kuin tiukka. 40°:n pesuohjelma, 1300 kierroksen linkous, 20-30 ml nestemäistä pesuainetta, riippuen huovutettavien käsineiden määrästä. Pesukoneeseen on hyvä laittaa lisäksi pyyhe tai lakana, tasaisemman huopumistuloksen aikaansaamiseksi. Huomioithan kuitenkin, että muusta pyykistä irtoaa nukkaa, joka saattaa kiusallisesti näkyä huopakäsineiden pinnassa ja toisaalta huopuvasta villasta irtoaa villahaituvia, jotka siirtyvät pyyhkeellä kuivattaessa pyyhkeestä iholle.

Märkäviimeistely: Ei pidä pelastyä pesukoneesta löytyviä villamörveloitä! Pura muovikassit käsineiden sisältä. Käännä käsineet nurinpäin. Pinta on todennäköisesti paljon suloisempi ns. nurjalta puolelta. Alkaa vaihe, joka vaatii raakaa voimaa. Muovaile käsineet halutun muotoisiksi, armoa tuntematta. Venytä, vanuta, riuhdo ja kisko. Tee tämä pareille rinnakain, jotta parista tulee mahdollisimman symmetrinen. Huopaa voi märkänä muotoilla, kuin muovailuvahaa tai savea. Istuta käsine omistajan käteen mikäli mahdollista. Kuivata väljässä, ilmavassa tilassa. Käsineet saattavat kuivua jopa vuorokauden.

Pienemmäksi käsineitä ei voi muotoilla, mutta venyttämällä pituus ja leveyssuunnassa kokoa pystyy kasvattamaan mukavasti. Käsineitä voi kutistaa entisestään huovuttamalla käsineet 60°:n lämpötilassa, pesukoneessa. Älä unohda harsia muovipusseja umpihuopumisen estämiseksi. Suhtaudu tämän jälkeenkin muotoiluun antaumuksella ja pitkämielisesti.

Vinkki: Lisää istuvuutta käsineisiin saat neulomalla samalla silmukkamäärällä 8 cm:n jousteen, ohuemmasta, huopumattomasta langasta, 3-4 mm:n puikoilla. Tämän jälkeen, jatka ohjeen mukaan peukalokiilan alusta. Huovutuksen jälkeen käsineessä on napakka resori.

Sovellus Garnstudion Eskimo- langalle, (naisen koko): Muutoksia vain silmukkamäärissä. Luo 32 s, kullekin puikolle 8 s. Toista peukalokiilan lisäykset 5 kertaa, kiilassa näin 12 s. Peukalo: Siirrä peukalon 12 hakaneulalla odottamassa ollutta silmukkaa puikoille ja poimi peukalon tyvestä 4 s, yhteensä peukalossa on 16 s.

Suhtaudu huovuttamiseen, kuin seikkailuun. Ryhdy siihen rohkeasti ja ota siitä kaikki irti, voimaa säästelemättä. Varustaudu yllätyksiin, mutta nauti joka hetkestä. Älä unohda nauraa niille mörvelöille, joille ei voi tehdä muuta, kuin nauraa hersyvää naurua. Ja huovuta lisää!

Huopa on ihanaa! Ennen joulua tekemäni käsineet saivat todellakin jatkoa. Nimesin huopakäsineeni Isokäsi- käsineiksi, koska tottahan käsi näyttää aika suurelta niissä ja toisaalta nämä lämpöiset käsineet ansaitsevat ison käden eli raikuvat kättentaputukset näillä paukkupakkasilla.

Perheenjäseneni saivat huopakäsineitä lahjaksi vuodenvaihteen aikoihin. Yhdet käsineet koristelin helmiliskoilla ja muut on tarkoitus koristella kunkin käyttäjän toiveidein mukaan. Siirtolakka on jo hankittu ja nappi, nyöri sekä nepparikokoelmaa on kaiveltu.

Olen tehnyt huovutuskokeita kahdella eri langalla: Novitan Huopasella ja Garnstudion Eskimolla. Huopanen on riittoisampaa, mutta Eskimolla on niin herkullinen värikartta. Näiden kokeiden seurauksena on syntynyt huopakäsineiden Isokäsi- malli sekä naisten, että miesten käsineisiin. Neulomisessa ei sinänsä ole mitään kummallista. Aika roisin kokoisia käsineistä toki tulee ennen huovuttamista, joka myöskin osaltaan puoltaa nimivalintaa. Arvelen, ettei absoluuttista totuutta konehuovutksessa voi saavuttaa, mutta viitteellisiä vinkkejä siihen uskallan antaa. Ja lopuksi totean, että raakaa voimaa sekä rohkeutta tarvitaan halutunlaisen lopputuloksen saavuttamiseksi.

I just love felt, don’t you? I’ve done some practical research with felted gloves. I’ve ran some test with two different yarn The Finnish Novita Huopanen and The Garnstudio’s Eskimo. Eskimo has juicy colors, but you can knit more out of the local alternative. After these experiments I’ve created the Big Hand Felt Glove pattern for women and men. Unfortunately I haven’t translated it to English, but maybe I’ll find somebody who is willing to do that. After all the knitting isn’t complicated and the co-operation with your washing machine will be found eventually. But one needs lot of courage and pure strength to end up with the result intended.

Jacque Cousteau- pipo jaksaa ihastuttaa aina vaan. Nyt jopa sinä määrin, että saan työtilauksia. Neulojan kanssa asioidessa pääsee esittämään väri- sekä materiaalitoiveita. Tämän toivojan silmää miellytti kolme vuotta sitten neulomani Lenkkipipo. Materiaaliksi valikoitui merinovilla (Dalegarn Baby Ull) ja raidoitusta muokkasin entistäkin liukuvammaksi. Nyt pipo on jo matkalla kohti Vancouverin upeita maisemia sekä olympialaishumua.

Keväällä järjestän Cousteau- pipo valokuvakilpailun, joten kaivelkaapa arkistojanne.

Faktat: 140 silmukkaa, neulotaan tumman vihreällä, kunnes kappale on 18 cm korkea. Aloitetaan raidoitus 1 krs valkoinen raita, 6 krs t. vihreä raita, 2 krs valkoinen raita, 5 krs t. vihreä raita, 3 krs valkoinen raita, 4 krs t. vihreä raita, jne. Vihreää lankaa kului 100 g. ja valkoista n. 20 g.

Jacque Cousteau- pipon ohje

The Jacques Cousteau Hat just keeps pleasing. This time so much, that it was ordered. Dealing with the knitter allows one to make wishes concerning colors and materials. I knitted Jogging Hat variation, which pleased and was redone with few adjustments. I used merino wool (Dalegarn Baby Ull). Now the hat is on it’s way to Vancouver.

I’m going to organize the Jacques Cousteau Hat photo competition, in the spring, so get ready.

Facts: 140 s. Knit with green up to 18 cm. Start stripes:  1 row, white stripe, 6 rows green stripe, 2 rows white stripe, 5 rows green stripe, 3 rows white stripe, 4 rows green stripe, 4 rows white stripe ect. I used 100 g. of green and approx.  20 g. of white yarn.

The Jacques Cousteau Hat pattern

Tilda on paljolti suloista turhuutta. Tahdoin kuitenkin koittaa tehdä tuollaisen siivekkään sydämen. Ihan mainio siitä tuli ja se toi mieleeni kouluaikaisen ystäväni, joten päätin ilahduttaa sillä häntä. Olen jo jonkin aikaa tahtonut kokeilla Maarun Etana pipaa (vauvaversio), ja erityisesti, kun näin hänen blogissaan vauvan version kyseisestä hatusta. Tällä samaisella ystävällä on pikkuinen tyttövauva, jolle tuo pipo Novitan Puro Revontulilangan lopuista syntynyt pipo olisi omiaan. Pipon saa niin syvälle päähän, että jätin korvaläpät pois ja neuloin I-cord nyörit suoraan pipon reunaan. Neuloin pipon ylhäältä alas. Valitettavasti talliini ei kuulu vauvamallia, mutta manio on tuo malli vauvan päässä. Eihän se kaikkein käytännöllisin mahdollinen pipo ole, mutta sitäkin riemukkaampi.

Beautiful, happy nonsense. That’s what Tilda things mostly are. I wanted to try to do the heart with wings and it made me think my friend from the school days. I added little bit of dried lavender to the stuffing. It relaxes and calms, it’s always good. And for her little baby girl I knitted the Snail Hat by following Maarus’s pattern. Her Tikkunuottasilla blog is one of my favorites.